Herä(t)ä hyvä ihminen
Älä jää odottamaan sairastumista tai muuta järisyttävää kriisiä. Herää elämäniloa nakertaviin selityksiisi ja anna pakit energiaa syövälle sitkuttelulle. Rakastu pienin askelin yhä enemmän itseesi.
Itselläni ensimmäinen herätys tapahtui keväällä 2010, kun isäni kuoli syöpään. Kuuntelin viimeisiä hetkiään elävää isääni, kun hän pahoitteli antaneensa liikaa huomiota työlleen ja käyttäneensä liian vähän aikaa läheisiin. Katselin, kuinka voimien vähetessä hän kuitenkin oli enemmän läsnä elämässämme kuin koskaan.
Tuolloin ajattelin, että tuota ei saa tapahtua minulle. Ja samaan hengenvetoon ymmärsin, että olen huolestuttavasti samalla tiellä. Jotain siis pitäisi tapahtua, sillä elämässäni oli liian paljon kiirettä, huonoa omaatuntoa ja elämäniloa nakertavaa tyytymättömyyttä. Silloin nuo asiat jäivät vasta muhimaan ajatuksiini ja jatkoin sinnikkäästi uomakipittämistä.
Seuraava pysäyttävä kriisi oli, kun oma tyttäreni sairastui vuonna 2014 vakavasti kesken pahimman kiireen, olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa. Se oli lopullinen niitti sille, että nyt on Tarja aika laittaa oman elämän palaset tärkeysjärjestykseen! Olin väsynyt totaalisesti, kyllästynyt itseeni ja omiin selittelyihini siitä, miksi ei kannattaisi edes yrittää tehdä jotain tilanteelleen. Olin käyttänyt vuosia sen ajan, jonka olisi voinut jo viedä asioita oikeaan suuntaan, syiden etsimiseen muualta. Selitystä selityksen perään. Olin kehittynyt selittelijänä niin loistavaksi, että uskoin itsekin niihin.
Jahkailu vie hirvittävästi voimia, sitkuttelu on mielestäni itselleen valehtelemista. Se tuo hetken helpotuksen, mutta pian taas selittää yhä vahvemmin syitä, miksi ei nyt vaan sitten kun. En halunnut, että sitten kahdeksankymppisenä voin huonosti elämänmittaisen sitkutteluni vuoksi – kun sitä aikaa ei koskaan sitten tullutkaan.
Oli mieltä avartavaa ja helpottavaa huomata, että kiireen loppuminen kuin seinään ei olekaan painajaismaista. Elämä silti jatkuu – et oikeastaan menetä mitään. Huojentavaa oli myös oivaltaa, että työelämässä keinot asioiden hoitamiseksi löytyvät aina, kukaan ei ole korvaamaton.
Olisiko nyt aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin oman itsensä hyväksi?
Eräs läheiseni rakastaa maalaamista, mutta sille ei hänen mukaansa löydy aikaa. ”Maalaan sitten, kun lapset on lähteneet kotoa. Sitten keskityn ja nautin.” Mutta sitten tuli miehen sairastelut, oma sairastelu ja kas, maalaamiselle ei löytynyt koskaan aikaa.
Ei anneta hyvien, voimaa tuottavien asioiden kadota elämästämme arkikiireen melskeeseen. Näitä valontuojia ei kannata ajatella liian isoina juttuina, vaan niitä voi toteuttaa aluksi pienimuotoisemminkin. Esimerkiksi läheiseni olisi voinut laittaa ison paperin pöydälle, värit viereen ja pyörittää päivittäin pensseliä vaikka viisi minuuttia mielen virkistykseksi. Kun näitä pieniä juttuja tekemällä huomaa, miten hyvältä se tuntuu, niin huomaamattaan sitä alkaa löytämään lisää voimaannuttavia valontuojahetkiä.
Jos nyt tunnet tyytymättömyyttä johonkin elämäsi osa-alueeseen, niin kääri hihasi, ota aikaa itsellesi ja matkaa kohti unelmiasi – tee muutoksia ja valintoja itsesi ja läheistesi hyväksi. Olet korvaamaton omassa elämässäsi. Ei ole harjoituskierroksia, uusintaottoja tai takaisinkelauksia. On vain tämä YKSI ELÄMÄ, mitä sinä sillä teet?
