Kun työ syö kaiken elintilan

Olen syntynyt ja kasvanut kodissa, jossa puhumisen, väittelyn ja naurun aiheena oli suurimmaksi osaksi työ. 

Muistan hetkiä esimerkiksi joulupöydässä, jossa desibelit äityivät välillä melko koviksi – isä ja veljet puhuivat, väittelivät ja välillä saattoivat nauraa. Isä johti puhetta, äiti oli enimmäkseen hiljaa ja pojista vanhimmat yrittivät saada ääntään kuuluville. Joulu, juhannus tai tavallinen arki – aina sama. Työ vei kaiken elintilan. 

Myös työelämään tutustuminen alkoi luonnollisesti, kuin huomaamattaan jo nuorella iällä – tehtaalla arkistohuoneessa vanhoja asiakirjoja hävittäen, laskuja aakkostaen ja kenkäkaupassa hyllyjä täydentäen, myyntejä ruutuvihkoon merkkaillen ja asiakaspalvelun ensi askelia ottaen (ja se vasta oli pelottavaa). Työelämästä tuli siis varhain ihan luonnostaan myös vahva osa minun elämääni.

Muistan, kuinka nautin viettää aikaa ystäväni Sarin luona, jossa vanhemmat katselivat televisiota, isä luki lehteä ja äiti kutoi sukkaa. Ja he puhuivat ihan kaikesta muusta kuin työstä. Jumituin monesti istumaan siihen sohvan kulmalle ja vain kuuntelemaan, sillä se kaikki kuulemani ja näkemäni oli niin outoa ja ihmeellistä ja se tuntui hyvältä.

Kotona opittu malli kulkeutui selkärangassa mukana aikuisuuteen. Vaikka nuo ystävän kotona mieltä ravitsevat sohvan kulmalla istumiset olivat jääneet mieleeni, automaattisesti omat lapseni saivat myös osan tästä töiden kotiintuomisesta – olin kyllä paljon kotona, mutta poissaolevana.

Onnistumisen huumaa ja
omantunnon kolkutusta

Työsukkula antoi vaarallisen koukuttavaa mielihyvää onnistumisilla ja onnistumiset vain lisäsivät vauhtia. Mielihyvän kaveriksi sisälleni oli majoittunut myös huono omatunto niiden rakkaimpien eli perheen vuoksi, mutta taidokkaasti vaiensin tuon ärsyttävän omantunnon äänen. 

Meni vuosia ja lapset kasvoivat. Vasta silloin, kun kaiken tärkeän kiireen keskellä, jossa tunsin olevani korvaamaton, tapahtui jotain, joka avasi silmäni täysin auki huomaamaan: 

1) Kenelle olen korvaamaton.

2) Mikä on tärkeintä elämässä. 

3) Sinä hetkenä, kun astuin sairaalaan ja suljin oven – elämä jatkui oven ulkopuolella.

4) Töiden äkkinäinenkin lopettaminen ei hajottanut mitään, ei vahingoittanut, ei kaatanut, ei pilannut mitään – elämä jatkui, asiat hoituivat tavalla ja toisella – ei suunnitellusti, mutta ne hoituvat ja ne oven sulkeutuessa myös menettivät merkityksensä. Tärkeimmiksi nousivat vain ne asiat, jotka oikeasti sisälläni olivat niitä tärkeimpiä.

Minä hassu, kun luulin liian pitkään olevani korvaamaton työlle, työelämälle!  Vasta tuolloin havahduin, pysähdyin ja ymmärsin, että jotain on tehtävä ja siitä pienin askelin lähti uudenlainen polku, joka muutti paljon elämässäni, johti tähän hetkeen, jossa voin vahvasti sanoa olevani läsnä ja sinut itseni ja elämäni kanssa.  

Tässä lienee alkusyy siihen, miksi teen työtäni työelämän eri vaiheissa elävien kanssa. En todellakaan ole vain lukenut, vaan todellakin myös kokenut työelämän eri puolet ja rakentanut pala palalta tavan, jolla pystyn auttamaan ja tukemaan oikealla tavalla. 

Työ on tärkeää ja olennainen osa elämää, mutta elämän tyytyväisyyden ja sitä kautta myös työssä menestymisen avain on se, että löytää tasapainon työn ja muun elämän välillä. Tiedän hyvin, miten vaikea on lähteä uudelleen säätämään elämäänsä ja se saattaa myös pelottaa, tuntua liian suurelta riskiltä, mutta jos tuon satsauksen tuloksena on tyytyväisempi ja hyvinvoivempi sinä ilman huonoa omaatuntoa, niin eikö se ole jotain, mitä kohti kannattaa suunnata?  Ja melkeinpä unohtui - Kun elät tasapainossa, se takaa tuottavamman ja keskittyneemmän työn työaikana eli kun teet, teet vahvasti ja tyytyväisyys vain lisääntyy.

Kun olet päättänyt, luvannut itsellesi ottaa edes yhden askeleen ja katsoa, mitä tapahtuu, olen tarvitessasi tukenasi. Jos pienikin kiinnostuksen tunne heräsi, laita minulle viesti tarja@tarjasalmi.fi ja sovitaan ilmainen etätapaaminen taikka puhelu, jossa kuulen sinua ja kerron lisää menetelmästäni valmennuksissani.  Tämä ei sido sinua mihinkään, joten voit huoletta tehdä varauksesi vaikka heti.  

Kun olet valmis, täällä olen! 
Kääritään yhdessä hihat ja ryhdytään hommiin elämäsi hyväksi.

**********

Lähivalmennukset työhuoneellani Tampereella, etävalmennukset ympäri Suomen.